Kansa tahtoo hyvinvointivaltiota
Joulukuussa 2007 Suomen Gallup kysyi tuhannelta suomalaiselta, mikä heidän mielestään on hallituksen tärkein tavoite. Hyvinvointipalvelujen turvaamisen valitsi ykköseksi 30 % vastaajista. Köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen oli 23 %:n mielestä tärkein.

Vain 4 % vastaajista valitsi verotuksen alentamisen tärkeimmäksi tavoitteekseen. Sen edelle pääsivät hyvinvointipalvelujen turvaamisen ja eriarvoisuuden vähentämisen lisäksi ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ympäristönsuojelu, varautuminen väestön ikääntymiseen ja työttömyyden torjunta.

Valtiovarainministeri tahtoo rikkaita
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen kiertää kuitenkin ahkerasti mediassa kauppaamassa tuloverotuksen alentamista. Perusteluna on työn verotuksen alentaminen. Pieni- ja keskituloisten työn verotusta pitäisikin alentaa, mutta nykyiset verotulot on samalla säilytettävä. Muuten ei onnistu ihmisten hallitukselle esittäminen tärkeimpien tavoitteiden rahoittaminen.

Henkilökohtaisten tulojen kokonaisverotusta ei ole mitään järkeä alentaa. Työtulojen verotuksesta saa oikeudenmukaista siirtymällä yhteen maksukyvyn mukaiseen tuloveroon.

Nyt suuria pääomatuloja verotetaan pienemmällä prosentilla kuin keskitasoisia työtuloja. Monet suurituloiset onnistuvat välttymään kokonaan henkilökohtaisten pääomatulojen verotukselta. Suomessa on laillistettu myös korkeiden työtulojen verokierto erillisellä pääomatuloverolla, jolla on monia vahingollisia vaikutuksia.

Ensimmäinen on tietenkin tuloverotaakan kasautuminen pieni- ja keskituloisille.
Toinen on monimutkainen keinottelu osakeyhtiöillä, joiden kautta varakkaat ihmiset voivat välttyä tuloveroilta osittain tai kokonaan. Tästä taas on seurannut esimerkiksi lääkäreiden katoaminen kuntien palkkalistoilta omistamiinsa yhtiöihin. Lääkärikadon seurauksena kunnat joutuvat ostamaan entistä paljon kalliimmalla lääkäripalveluja yrittäjiltä, jotka eivät maksa edes kunnallisveroa henkilökohtaisista pääomatuloistaan.  

Lopputuloksena on tuloerojen ja rikkaiden lisääntyminen ja tasaverojärjestelmä myös tuloverotuksessa. Kokonaisverotuksessahan Suomessa ollaan jo nyt tasaverotuksessa, jossa köyhät maksavat tuloistaan yhtä suuren tai suuremmankin osuuden veroa kuin keskituloiset ja rikkaat. Arvonlisävero ja eläkkeiden ja muun sosiaalivakuutuksen maksut kerätään tasaprosentilla, joka ei ota mitenkään huomioon veronmaksajan maksukykyä.

Rahan kasautuminen syö demokratian
Tasaverotuksella ja suurten omaisuuksien verottomuudella kasataan valtaa rikkaille suvuille ja yritysryhmille. Raharuhtinaat ja heidän valtavat etujärjestönsä ja omistamansa media markkinoivat menestyksellisesti rikkaiden etujen mukaista maailmankäsitystä.

Siilinjärven ja Nurmijärven pojat Jyrki Katainen ja Matti Vanhanen ovat erehtyneet mukaan tähän armeijakuntaan. Miten on Polvijärven tyttären Tarja Cronbergin laita?

Järvipitäjissäkin toisenlainen maailma on kuitenkin mahdollinen. Tästä vaan Matti ja Jyrki kuulemaan suomalaisten enemmistön tavoitteita ja etsimään meidän kanssamme polkuja, joita pitkin niihin päästään.

Esko Aho murehtii Savon Sanomissa:"mistä löytyisi se voima, joka saisi kansakunnan huomion hyvinvoinnin jakamisesta sen perustan luomiseen". Ei helposti ainakaan maan keskustavetoisesta Suomen hallituksesta tai Esko Aho-vetoisesta Sitrasta.

Hyvinvointi syntyy ihmisten yhteistyöstä. Sillä väki ruokitaan, lapset kasvatetaan ja koulutetaan, vanhukset ja sairaat hoidetaan.  Asuntojen rakentaminen, tienpito tai junaliikenne perustuvat nekin monimutkaiseen yhteistyöhön.

Hallitusta ja myös Esko Ahoa ohjaa aivan liikaa kuvitelma, että rikkaiden rikastuminen ja suuryritysten vapaa päätösvalta luovat hyvinvointia. Oikeasti nämä etuoikeudet ovat vanhaa perintöä yksinvaltaisista ja harvainvaltaisista yhteiskunnista, joissa hyvinvointia riitti vielä pienemmälle osalle kansasta kuin nykyään.

Hyvä yhteistyö syntyy siitä, että kaikilla on oikeuksia ja mahdollisuuksia. Hyvinvointia ei voi olla ilman tasapuolista jakamista. Kaikki kun eivät pysty käyttämään mahdollisuuksia samalla tavalla.

Taloudellisen vallan ja rahan kasaaminen pienille omistajaryhmille vie perustan hyvinvointivaltiolta.
Onneksi tehyläiset uskaltavat tapella asiallisen palkkajakautuman puolesta. Kansa saa parempaa terveydenhoitoa, kun hoitajia saadaan tarpeeksi töihin.

Seuraavaksi pitää ruveta verottamaan pääomatuloja progressiivisesti, jotta kunnat pystyvät rahoittamaan kohtuulliset palvelut.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johtaja Sixten Korkman ehdottaa, että työeläkemaksuja nostetaan ja tuloveroa alennetaan. Lisäksi hän ehdottaa palkkatuloista viiden prosentin henkilökohtaista terveysmaksua kaikille. Etla jatkaa siis sinnikkäästi tasaveron markkinoimista Suomeen.

Ja miksi ei jatkaisi, kun tämä linja vetää maan hallituksissa hyvin. Vain ansiotulojen verotuksessa otetaan huomioon ihmisen maksukyky ja siinäkin syrjitään pienen sosiaaliturvan varassa olevia. Suuret omaisuudet ja niistä syntyvät tulot eivät nosta rikkaiden veroprosenttia keskituloisia korkeammalle. Progressiivinen verotus on Suomessa voimassa vain työtuloissa.

Korkman ja kumppanit kertovat meille, että nykyiset työeläkemaksut eivät ehkä riitä tulevaisuudessa rahoittamaan nyt voimassa olevien eläkelakien mukaista eläketasoa. Nykylakien mukaan työeläkemaksuja pitäisi sitten nostaa. Tulevat työikäiset joutuisivat rahoittamaan palkoistaan korkeampaa eläketasoa.

Eläkkeitä voidaan kuitenkin rahoittaa muutenkin kuin sitomalla ne pelkästään kansantalouden nykyiseen palkkatulojen ja yrittäjien ansiotulo-osuuteen. Työtulojen osuus kansantalouden tuloksesta on laskenut suuren laman jälkeen. Sehän voi kuitenkin nousta, jos työntekijöistä on pulaa tai jos he pystyvät yhteisellä politiikalla kaventamaan pääomatulojen osuutta tulonjaossa.

Toinen hyvä konsti on rahoittaa eläkkeet ja muu ansiotuloja korvaava sosiaaliturva tuotannon arvonlisäyksen perusteella. Silloinkin arvonlisäys jakautuu nykyistä tasaisemmin pääomien omistajien ja heidän pääomia tuottavien työntekijöidensä kesken.

Korkman ja kumppanit palvelevat suuren rahan isäntiä ja emäntiä. Siksi he ehdottavat, että jatketaan nykyistä  eläkkeiden rahoitustapaa ja suhteutetaan eläkemaksut  tasaprosentilla kaikkiin ansiotuloihin.  Jotta isäntäväki tulisi vielä iloisemmaksi,  he ehdottavat uutta henkilökohtaista 5 %:n maksua ihmisten terveysmenoihin. (Valtion) tuloveron korkeinta progressiota alennettaisiin tämän henkilökohtaisen terveysmaksun tuoton verran.

Pieni- ja keskituloisten verorasitus siis kasvaisi. Porkkanaksi Korkman tarjoaa sitä, että ihmisen käyttämät terveyspalvelut maksettaisiin tältä henkilökohtaiselta tililtä. Terveet ja vähän palvelua käyttävät saisivat säästyneet rahansa takaisin eläkeikäisinä.Vain jos henkilökohtaisen tilin säästö ei riitä, voisi saada yleisillä veroilla kustannettua palvelua.

No, hyvät tulot liittyvät aikuisiän terveyteen yhtä usein kuin köyhyys sairauteen. Korkmanin ehdotus osoittaa, että EVA:ssa ollaan kyllästyneitä maksamaan korkeampaa tuloveroprosenttia ja osallistumaan sen kautta sairaiden hoitokustannuksiin. Jokainen maksakoon samaa prosenttiosuutta ja terveet saakoot rahat takaisin, jos eivät tarvitse sairaanhoitoa, sanovat myös EVA:n hyvätuloiset tutkijat.

Kun Suomessa perustettiin vuonna 2004 yhdistys nimeltä Iloiset veronmaksajat, se hämmästytti ihmisiä eri puolilla maailmaa. Suomalaisetkin kyselivät, voiko verojen maksaminen olla hauskaa. Kuitenkin vuodesta toiseen kaksi kolmesta tai kolme neljästä suomalaisesta kertoo kannattavansa verojen keräämistä laajojen yhteiskunnallisten palvelujen ja tulonsiirtojen rahoitukseen.

Kesällä 2007 Tanskan pääministeri ilmoitti hallituksensa keventävän verotusta. Kun kysyttiin tanskalaisten mielipidettä ehdotuksesta, 60 % piti hyvinvointipalvelujen lisäämistä tärkeämpänä kuin veronalennuksia. Vain 19 % halusi mieluummin verohelpotuksia ja 14 % halusi molempia.

Pohjoismaissa arvostetaan korkeaa verotusta hyvän yhteiskunnan peruskivenä, vaikka arkipuheessa kuuluukin valittaa tämän kiven omakohtaista kantamista. Moitteet liittyvät tavallisesti käsitykseen, että oma tai jonkin muun ihmisryhmän verotus on liian korkea verrattuna muihin veronmaksajiin. Useimmat pitävät kuitenkin verojen kokonaistuottoa liian pienenä ja haluavat lisätä yhteisten palvelujen rahoitusta. Näitä toiveita eivät esitä vain pienituloiset, vaan moni sellainenkin, jonka oma verotus nousisi.

Näillä rikkaiden maiden kansalaisilla on pitkä kokemus korkeiden verojen maksamisesta. He tietävät, mitä verorahoilla voi saada aikaan ja ovat valmiita rahoittamaan yhteistä hyvää.

Nykyään on muotia väittää, että yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Tähän liittyy ajatus, että yrityksen voitto on sen omistajien henkilökohtaista
omaisuutta ja samalla myös henkilökohtaista tuloa.

Yritys on kuitenkin itsenäinen taloudellinen yksikkö. Yrityksen voitto on sen toiminnan taloudellinen tulos. Yritysten pitää maksaa juridisena henkilönä veroja tuloistaan pitääkseen yllä yhteiskuntansa hallintoa ja palveluja samalla tavalla kuin yksittäiset ihmisetkin maksavat omista tuloistaan.

Mitä paremmat valtiolliset ja kunnalliset palvelut, sitä monipuolisempia mahdollisuuksia avautuu tuotantoon ja kauppaan. Kun yritys on maksanut yhteiskunnan osuuden omasta tuloksestaan yritysverona, jäljelle jäävä voitto voidaan käyttää yrityksen kehittämiseen tai se voidaan jakaa omistajille heidän omaan käyttöönsä.

Omistajien pitää maksaa henkilökohtaisista pääomatuloistaan samoin perustein kuin yritysten työntekijät tai eläkeläisetkin maksavat. Nyt suurimpien pääomatulojen veroprosentti on vain puolet siitä, mitä suurten palkka- tai eläketulojen saaja maksaa. Omistamista suositaan työnteon sijasta.

Suurituloisten edustajat pyytävät joka päivä hallitukselta lisää heidän verojensa alennuksia.
Perusteluksi mainitaan, että ne, joilla on paljon omaisuutta, osaavat käyttää rahat viisaammin kuin kaikkia kansalaisia edustavat poliitikot. Elämä osoittaa muuta. Varakkaat tuhlaavat sekä omaan kulutukseensa että yritysinvestointeihin valtavia rahamääriä ja tuhoavat samalla maapalloa ja köyhien elinmahdollisuuksia. Verottamalla suuria pääomatuloja ja myös omaisuuksia progressiivisesti löytyisi kaikissa maissa yhteistä rahaa peruspalvelujen ja kohtuullisten tuotanto-olosuhteiden kehittämiseen.

Suomen ja muiden pohjoismaiden pitäisi tavoitella kohtuullisen hyvinvoinnin rakentamisen mallia. Näiden kehittyneiden maiden esimerkki auttaisi muitakin valtioita hylkäämään kestämättömän ajatuksen, että yritykset ovat olemassa vain rikkaiden harvainvallan ylläpitämiseksi.